Sisemmän linjan patterit

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Helsingin meririntaman puolustus perustui vielä vanhoihin 1800-luvulla rakennettuihin pattereihin. Monet sisemmän linjan pattereista oli rakennettu ensimmäisen kerran jo Itämaisen sodan aikana 1850-luvulla, mutta ne oli uudistettu tykkikaluston muuttuessa 1870-luvulla. Pattereille tehtiin peruskorjauksia vuosisadan vaihteessa, tällöin aloitettiin myös betonin laajamittaisempi käyttö.

Krepost Sveaborgin sisempään linjaan kuuluivat seuraavat saaret: Melkki, Pihlajasaaret, Harakka,  Vallisaari, Kuninkaansaari, Vasikkasaari, Santahamina sekä Santahaminan ympäristön pieniä saaria. Sisempään linjaan kuului myös koko Viaporin keskuslinnoituksen eli nykyisen Suomenlinnan saaret: Kustaanmiekka, Susisaari, Iso Mustasaari, Pikku Mustasaari, Länsi-Mustasaari, Särkkä ja Lonna.

Kustaanmiekan 280 mm:n tykki
Kustaanmiekan rantapatteri ja 280 mm:n
rannikkokanuuna, vuosimallia 1877. (1997)

Kivestä muuratut patterit

Vanhimpien ensimmäisen maailmansodan aikana käytettyjen pattereiden rintasuoja on rakennettu muuratuista kivistä. Avoasemissa olleet tykit seisoivat kivisillä perustoilla. Tykkiasemassa on rintasuojaan rakennettuja ampumatarvikekomeroita, joissa on usein tiilestä muurattu katto. Tykit on erotettu toisistaan maavalleilla, joissa toisinaan sijaitsi myös ammusvarasto. Kustaanmiekan patterilla on tykkiasemien kohdalla rintasuojan alla hovikattoinen suojakäytävä, johon pääsee portaita pitkin tykkiaseman kummastakin etukulmasta.

Tykkiasema Santahaminassa
Santahaminan eteläniemen patterin rintasuoja on
rakennettu muuratuista kivistä ja betonista. (1984)

Patterin yhteydessä olevat varastotilat rakennettiin muuratuista kivistä ja tiilistä. Katot on yleensä holvattu. Varastot sijaitsivat joko patterin tykkien välissä tai tykkiasemien taustalla. Kaikki varastot sekä pattereiden rintasuojat peitettiin hiekalla tai maalla. Patterit näkyvät mereltä korkeina valleina ja varastot mahtavina kumpuina. Joihinkin pattereihin tehtiin myöhemmin vielä uudistuksia, jolloin tykin perustat muutettiin betonisiksi sekä rintasuojaa saatettiin vahvistaa betonimuureilla.

Ammusten kuljettaminen taustan ammusvarastoista tykeille, hoidettiin mm. yksikiskoisella radalla. Ammus kuljetettiin kottikärryn kaltaisella vaunulla tykkiasemaan, jossa se nostettiin vaunuineen tykin peräosaan tykin omalla nostolaitteella. Patterin tulenjohtoa varten rakennettiin etäisyysmittarille yksinkertainen kivestä tai tiilestä muurattu pilari, joka varustettiin peltisellä sadekatoksella.

Kivestä muurattuihin pattereihin voi tutustua helposti esimerkiksi Suomenlinnan Kustaanmiekan saarella sekä Harakan saarella Kaivopuiston edustalla.

Ammusten kuljetusvaunu
229 mm:n patterin yksiraiteisen radan
ammustenkuljetusvaunu. Suomenlinna-museossa. (1998)

 

Betonipatterit

Juuri ennen vuosisadan vaihdetta ryhdyttiin rakentamaan pattereita käyttäen materiaalina ainoastaan betonia ja terästä. Tykit sijoitettiin edelleen avoasemiin. Ammusvarastot rakennettiin usein maan pinnalle tykkien väliin. Ne varustettiin paksuilla betoniseinillä ja katoilla. Maaperän salliessa ammuskellarit louhittiin kallioon patterin alle. Kellarista ammukset nostettiin tykkiasemaan käsikäyttöisillä ammushisseillä.

Betonipatterin varasto          Betonipatterin tykkiasema
Länsi-Mustasaaren vuosisadan alussa rakennetun betonipatterin varasto ja tykkiasema. (1983)

Sisemmän linjan saariin ei ehditty rakentaa kovinkaan monia betonipattereita. Suurin osa niistä valmistui Vallisaareen ja Kuninkaansaareen.  Suomenlinnan retkellä kannattaa käydä katsomassa Länsi-Mustasaaren neljän tykin betonipatteria, joka antaa edustavan kuvan ajan rakennustavasta. Patteri valmistui v.1901 ja se oli aseistettuna ensimmäiseen maailmansotaan asti, jonka aikana sen tykit siirrettiin maarintamalle. Patteri aseistettiin sodan jälkeen uudestaan ja sitä käytettiin suojeluskunnan harjoituspatterina kymmeniä vuosia. Kaksi sen tykeistä siirrettiin Kuuskajaskarin linnakkeelle vuoden 1939 lopussa.

 

Pikatykkien patterit

Nopeiden torpedoveneiden hyökkäyksiä vastaan sekä saarten lähipuolustusta varten, rakennettiin kevyitä pattereita 57 ja 75 mm:n tykkikalustolle. Näitä sijoitettiin mm. tärkeimpien sisääntuloväylien salmien varmistukseen. Pikatykeille rakennettuja pattereita on jäljellä ainoastaan ulommalla linjalla Pyöräsaaressa ja Itä-Villingissä sekä sisemmällä linjalla Pihlajasaaressa. Muualla selkeitä patterirakennelmia ei ole jäljellä. Suurin osa pikatykeistä on ollut sijoitettuna ilmeisesti hyvin kevyisiin rakenteisiin. Esimerkiksi puulavalle tai pultattuna suoraan kallioon ilman minkäänlaisia suojarakenteita. Osa maa- ja merilinnoituksen ilmatorjuntakanuunoista oli ilmeisesti samanlaisissa kevyissä asemissa.

Itä-Villingin 57 mm:n patteri
Itä-Villingin 75 mm:n tykkipatteri. (1983)

Ulomman linjan pikatykkipatterit ovat kallioon louhittuja kaivantoja, jotka on betonoitu. Pattereiden yhteydessä on vähäiset suojatilat. Itäisessä Pihlajasaaressa oleva neljän tykin ilmatorjuntapatteri on rakennettu korkean kallion laelle. Kullakin tykillä on oma pyöreä betonista rakennettu tykkiasema, jossa on ampumatarvikekomerot. Kallion huipulta johtaa portaat alas kallioon louhituille ammusvarastoille.

Tykkiasema Itäisessä Pihlajasaaressa
Itäisen Pihlajasaaren 75 mm:n ilmatorjuntakanuunan tykkiasema. (1983)

 

  Kartta linnoituksen meririntamasta

  Meririntaman pattereiden aseistus

  Tykkien ominaisuudet

 

Edellinen sivu - Aloitussivu - Meririntamasivu - Seuraava sivu


© 2000