Helsingin maa- ja merilinnoitus ensimmäisen maailmansodan aikana
Meririntaman mittaustorni Katajaluodolla ja maarintaman konekivääriasema Maunulassa kohteessa XXI:3. (1984 ja 1998)Helsingin ympäristö linnoitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914 -1918. Suomi kuului tuolloin vielä Venäjään ja Helsingin linnoitus oli osa Venäjän silloisen pääkaupungin Pietarin puolustusta. Meren puolelta kaupunki suojattiin saariin rakennetuilla rannikkotykkipattereilla ja maan puolelta rakentamalla kaupungin ympärille sodan kuluessa kolme peräkkäistä maalinnoitusvyöhykettä.
Linnoituksen nimi oli Krepost Sveaborg ja suomeksi Viaporin linnoitus. Se kattoi alleen koko Helsingin ja alueita osittain myös nykyisistä Espoon ja Vantaan kaupungeista. Viaporin pääsaarilla sijaitsi ainoastaan hallinnollinen keskuslinnoitus. Näitä saaria kutsutaan nykyään Suomenlinnaksi.
Helsingin seudun linnoitustöihin osallistui tuhansia sotilaita, suomalaisia työmiehiä ja -naisia. Alueelle tuotiin myös vankeja pakkotyövoimaksi mm. metsätöihin. Keväällä 1918 linnoituksen länsiosassa käytiin vähäisiä taisteluita saksalaisten vallatessa Helsingin. Venäläinen sotaväki oli tuolloin jo pääosin poistunut kaupungista ja asemia puolustivat punakaartilaiset.
Saariin rakennetut tykkipatterit jäivät sodan jälkeen itsenäisen Suomen rannikkotykistön käyttöön. Maarintaman linnoitukset sen sijaan rappeutuivat vähitellen metsiin. Linnoituslaitteita löytyy edelleen maastosta. Varustuksia on tuhoutunut paljon kaupungin kasvaessa ja tieverkon laajentuessa. Silti lähiöiden metsiköissä yhä kulkevat taisteluhautaverkostot ja betoniset konekivääriasemien jäännökset muistuttavat näiden alueiden tärkeästä strategisesta merkityksestä tsaarin vallan viimeisinä vuosina.
© 2000