Helsingin linnoittaminen
Helsingin kaupunki siirrettiin nykyiselle paikalleen Vironniemen kärkeen 1600-luvun puolivälissä. Kaupungin edustalle aukeni saarten ympäröimä laaja Kruunuvuorenselkä, joka tarjosi suojaisan ankkuripaikan myös suuremmille aluksille. Alukset pystyivät purjehtimaan ankkuripaikalle tai sieltä pois useista eri salmista, joita voitiin valita kulloinkin puhaltavan tuulen suunnan mukaan. Salmia oli myös helppo puolustaa.
Kruunuvuorenselän kelvollisuuden ja sopivuuden huomasivat myös ruotsalaiset 1700-luvun puolivälin aikoihin. Satamapaikan kaakkoispuolella oleville Susiluodoille rakennettiin linnoitus, joka sai nimekseen Sveaborg. Suomenkielessä nimi vääntyi muotoon Viapori. Nykyään nämä saaret tunnetaan nimellä Suomenlinna. Viaporin kapeisiin ja suojaisiin salmiin sijoitettiin tuolloin uudenaikaisen saaristolaivaston satama sekä telakka. Suuremmat alukset käyttivät ankkuripaikkanaan nyt vahvan linnoituksen suojaamaa Kruunuvuorenselkää.
Viapori antautui venäläisille piirityksen jälkeen v.1808. Samalla koko Suomi siirtyi ruotsalaisilta Venäjän valtakunnan alaisuuteen. Vaikka linnoituksen kivestä muuratut bastionit kävivät vanhanaikaisiksi, säilytti Kruunuvuorenselkä asemansa sotasatamana. Viaporin linnoitus laajeni useille Helsingin ympäristön saarille sekä kaupungin rannoille rakennetuille pattereille. Kruunuvuorenselälle pistävään Katajanokan niemeen rakennettiin laivastoasema varastoineen, varikkoineen ja laituripaikkoineen.
Kruunuvuorenselkä. Kartan alaosassa Viaporin keskuslinnoitus eli nykyiset Suomenlinnan saaret, vasemmassa yläkulmassa Katajanokka. (Yksityiskohta
venäläisestä topografikartasta vuodelta 1911, lähde: Pauli Kruhsen www-sivut)1900-luvun alkupuolella ryhdyttiin Suomenlahden pohjukassa sijaitsevan Venäjän pääkaupungin Pietarin puolustusta järjestelemään uudelleen. Tallinnaa ryhdyttiin varustamaan Venäjän Itämeren laivaston tukikohdaksi. Helsinkiin suunniteltiin torpedoveneiden tukikohtaa, josta käsin voitaisiin tehdä syöksyjä Tallinnaan hyökkäävän vihollisen sivustaan tai selustaan. Torpedoveneet sijoitettiin luonnollisesti Kruunuvuoren selän satamiin Katajanokalle sekä Viaporin keskuslinnoitukseen eli nykyiseen Suomenlinnaan. Keskuslinnoituksessa sijaitsi edelleen myös Ruotsin vallan aikainen kuivatelakka, jota laajennettiin ja syvennettiin vastaamaan nykyaikaisen laivaston tarpeita ensimmäisen maailmansodan aikana.
Krepost Sveaborg, kuten venäläiset kutsuivat Helsingin linnoitusta, kattoi alleen saaria alkaen lännessä Lauttasaaresta jatkuen itään Santahaminaan asti. Suurin osa linnoituksen pattereista oli rakennettu 1800-luvun loppupuolella käyttäen materiaaleina kiveä, tiiltä ja maata. Vain muutama kokonaan betonirakenteinen patteri oli ehtinyt valmistua ennen maailmansodan syttymistä. Krepost Sveaborgin meririntama kuului osana koko Suomenlahdelle ja Pohjois-Itämerelle rakennettua rannikkolinnoitusten ketjua. Sotasatama päätettiin suojella myös maan puolelta tapahtuvia hyökkäyksiä vastaan kaupungin ympärille rakennettavilla kenttälinnoituksilla.
Rakennussuunnitelmat olivat vasta juuri ja juuri saatettu alulle, kun ensimmäinen maailmansota syttyi elokuussa 1914. Rakennustoimiin ryhdyttiin nyt valtavalla kiireellä. Meririntamalle valmistui ulkosaariin uudet betoni- ja teräsrakenteiset patterit nykyaikaisella tykistöllä varustettuna. Maarintamalla lähtivät linnoitustyöt käyntiin linjalla, joka sijaitsi noin seitsemän kilometrin etäisyydellä sotasatamasta. Maalinnoitukset olivat tilapäisluonteisia kenttälinnoituksia.
Krepost Sveaborg eli Helsingin maa- ja merilinnoitus ensimmäisen maailmansodan aikana sekä kaupunkiin johtavat tärkeimmät tiet ja rautatiet. Satama on merkitty ankkurilla. Suurempaan mittakaavaan zoomattava Helsingin kartta löytyy tästä linkistä.
Taisteluasemat ja meririntaman patterit
Piikkilankaeste
Tie
Rautatie
Sodan alussa saksalaisten hyökkäys kohdistui länteen, jolloin venäläisille jäi aikaa rakentaa rannikkolinnoitukset valmiiksi sekä miinoittaa vesialueita Suomenlahdella ja Pohjois-Itämerellä. Maihinnousun uhka oli nyt hyvin epätodennäköinen Suomenlahdella. Sen sijaan arveltiin, että saksalaiset saattaisivat nousta maihin jossakin Suomen länsirannikolla ja edetä Suomen läpi Pietariin. Suomeen ryhdyttiin rakentamaan kenttälinnoituksia aina etelärannikolta Nurmekseen saakka.
Krepost Sveaborgin tehtävä muuttui. Sotasataman lisäksi koko kaupungin piti pysyä ehdottomasti puolustajien hallussa. Linnoituksesta käsin piti pystyä hyökkäämään saksalaisten joukkojen sivustaan niiden edetessä kohti Pietaria sekä katkaista näiden ja Saksan laivaston yhteistyö.
Maarintamaa päätettiin laajentaa. Samalla ryhdyttiin rakentamaan entistä kestävämpiä linnoituslaitteita. Uusi puolustuslinja rakennettiin nyt 10 kilometrin päähän satamasta. Sodan edetessä ja saksalaisten hyökkäyksen viipyessä rakennettiin vielä kolmas linnoitusvyöhyke kaupungin pohjois- ja itäpuolelle.
Edellinen sivu - Aloitussivu - Seuraava sivu
© 2000
